Hae AA-ryhmiä paikkakunnan, viikonpäivän ja kielen perusteella

Kertakäyttöisten paperikuppien pinnoitteet ja niiden haitat

Kannattaa valita perinteinen kuppi - poikkeustilassa kertakäyttöinen

1. PE (polyeteeni)

• Erittäin yleinen paperikuppien sisäpinnan pinnoite.
• Muovia, yleensä LDPE:tä.
• Ei käytännössä biohajoa luonnossa.
• Vaikeuttaa paperikupin kierrätystä, koska muovikerros pitää erottaa kuidusta.
• Hajoaminen ympäristössä voi johtaa mikromuovin muodostumiseen.
• Fossiilisiin raaka-aineisiin perustuvana lisää muovien valmistuksen ympäristökuormaa.
• Kuumien nesteiden kanssa käytettäessä muovista voi siirtyä pieniä määriä kemiallisia yhdisteitä nesteeseen.

2. PP (polypropeeni)

• Käytetään joissakin paperi- ja kartonkikupeissa PE:n vaihtoehtona.
• Muovi eikä luonnossa nopeasti biohajoava materiaali.
• Vaikeuttaa kuitupohjaisen kupin kierrätystä.
• Voi päätyä ympäristöön mikromuovina.
• Valmistus perustuu yleensä fossiilisiin raaka-aineisiin.
• Kuumuus voi lisätä joidenkin aineiden siirtymistä materiaalista juomaan.

3. PLA (polylaktidi)

• Biopohjainen muovi, jota valmistetaan esimerkiksi maissin tai sokerin sisältämistä raaka-aineista.
• Markkinoidaan usein "kompostoitavana" vaihtoehtona.
• Ei kuitenkaan yleensä hajoa tavallisessa luonnonympäristössä nopeasti.
• Teollinen kompostointi vaatii sopivat lämpötila- ja kosteusolosuhteet.
• Jos kuppi joutuu tavalliseen paperinkeräykseen, PLA-pinnoite voi aiheuttaa ongelmia kuitujen käsittelyssä.
• PLA:n tuotanto vaatii energiaa ja maatalouden raaka-aineita.
• Ei ole automaattisesti ympäristön kannalta parempi kuin PE.

4. PET (polyeteenitereftalaatti)

• Joissakin kupeissa ja erityisesti muovipinnoitetuissa kartonkituotteissa käytetty polyesteri.
• Fossiilipohjainen muovi.
• Ei biohajoa luonnossa.
• Voi muodostaa mikromuovia ympäristöön joutuessaan.
• Vaikeuttaa paperikuidun talteenottoa ja kierrätystä.
• Kuumuus ja pitkä kosketusaika voivat lisätä kemiallisten aineiden siirtymistä nesteeseen.

5. Akrylaatti-/polymeeridispersiopinnoitteet

• Joissakin paperi- ja kartonkituotteissa käytettyjä vesipohjaisia polymeeripinnoitteita.
• Tarkka koostumus vaihtelee valmistajan mukaan.
• Kaikki eivät ole biohajoavia.
• Pinnoite voi vaikeuttaa paperikuidun kierrätystä.
• Joidenkin polymeerien valmistukseen liittyy kemikaali- ja energiakuormitusta.
• Haitat riippuvat voimakkaasti käytetystä polymeeristä ja mahdollisista lisäaineista.

6. PFAS-yhdisteet (per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet)

• Käytetty erityisesti rasvaa ja vettä hylkivissä paperi- ja kartonkituotteissa.
• Erittäin pysyviä ympäristössä ("ikuiset kemikaalit").
• Osa PFAS-yhdisteistä kertyy ympäristöön ja eliöihin.
• Tietyillä PFAS-yhdisteillä on yhdistetty terveysvaikutuksia, kuten vaikutuksia immuunijärjestelmään, maksan toimintaan ja lisääntymiseen.
• Ongelma ei ole ensisijaisesti paperikupin muovisuus vaan PFAS-kemikaalien erittäin suuri pysyvyys.
• PFAS-yhdisteiden käyttöä on rajoitettu voimakkaasti EU:ssa ja muualla.

7. Vahapinnoitteet (esim. parafiini)

• Käytetty joissakin paperi- ja kartonkituotteissa kosteuden torjumiseen.
• Parafiini on yleensä fossiilista alkuperää.
• Vaikeuttaa materiaalin kierrätystä.
• Ei ole samalla tavalla nopeasti biohajoava kuin käsittelemätön paperikuitu.
• Ympäristökuormitus riippuu vahatyypistä ja sen määrästä.

8. Silikoni- ja silikonipohjaiset pinnoitteet

• Käytetään joissakin kosteutta ja tarttumista estävissä paperituotteissa.
• Kemiallisesti hyvin kestäviä materiaaleja.
• Eivät käyttäydy ympäristössä samalla tavalla kuin tavallinen paperikuitu.
• Kierrätys voi vaikeutua pinnoitteen vuoksi.
• Ympäristövaikutukset riippuvat käytetystä silikoniyhdisteestä.

9. Vesipohjaiset "muovittomat" barrier-pinnoitteet

• Uudempi vaihtoehto, jossa paperiin lisätään esimerkiksi mineraali-, selluloosa-, tärkkelys- tai polymeeripohjainen suojaava kerros.
• Kaikki "muoviton"-nimikkeellä myytävät pinnoitteet eivät ole täysin ongelmattomia.
• Pinnoite voi edelleen vaikeuttaa kuitujen kierrätystä.
• Joidenkin pinnoitteiden sisältämät lisäaineet voivat aiheuttaa omia ympäristövaikutuksia.
• Todellinen ympäristöhyöty riippuu koko materiaalista ja sen loppukäsittelystä.

10. PE + alumiini / monikerrosrakenteet

• Joissakin erityistuotteissa käytetään useita eri materiaalikerroksia.
• Monikerrosrakenne tekee materiaalien erottamisesta vaikeaa.
• Kierrätys on huomattavasti hankalampaa kuin puhtaan paperin.
• Materiaalien valmistukseen liittyy sekä muovi- että mahdollisesti metalliraaka-aineiden ympäristökuormitus.
• Hävityksessä materiaalit voivat päätyä polttoon tai jätteeksi, jos tehokasta erottelua ei ole.

Yhteenveto

Tavallisessa paperikahvikupissa yleisin ongelma on PE-muovipinnoite. Se tekee kupista teknisesti toimivan, mutta samalla paperi ei ole enää pelkkää paperia, mikä vaikeuttaa kierrätystä ja lisää muovijätteen määrää. PFAS on puolestaan terveydellisesti ja ympäristön kannalta aivan eri luokan ongelma, koska kyse on erittäin pysyvistä kemikaaleista.